Joulun odotusta...

Katsoppas vaan...siitähän on kuukausi vierähtänyt kun tänne on viimeksi kirjoitellut. Noh, kirjoitetaan sitten senkin edestä - vaikka mieluummin kirjoittaisin vähän joka päivä. On kylllä aika utopistinen tavoite kun duunissa istuu koneen ääressä koko päivän niin iltasella ei juuri enää innosta konetta avata. Tehdään nyt sitten lyhyt katsaus kuun tapahtumiin.

Yksi merkittäviä tapahtumia oli siis Poutsin ja JJ:n yllätysvierailu täällä helteisessä Enschedessä. Oli kyllä aika erikoista nähdä jannujen dallaavan laituria pitkin ja muutenkin havaita että Annemiek oli järjestänyt jotain moista...aika vaikea tässä kuvailla sitä fiilistä mikä iski kun pojat siellä asemalla vastaan kävelivät. En siis edes yritä, mutta suuret kiitokset kaikille tähän salaliittoon osallistuneille. Risuja jouluksi...tai palapeli josta ovat nurkkapalat mystisesti "kadonneet". Seuraavina neljänä jouluna jännitystä onkin sitten huomattavasti vähemmän.

Noh, se visiitti kävi sen verran voimille että seuraava viikko menikin ihan toipuessa. Niitä harvoja mieliinjääneitä hetkiä olivat mm. keskiyön pimeinä tunteina tehty kusireissu läheiseen "puistoon". Aamulla huomattiin että eihän sinne olisi saanut pimeällä mennä. Eikä varsinkaan polulta poiketa. Rakkopaineen helpottamisesta kyltti ei maininnut halaistua sanaa, mutta uskoisin että siitä ei ainakaan viranomaiset palkitse. Tai mistäs minä tiedän.

Seuraavana viikonloppuna Mika saapui paikan päälle. Tästä visiitistä minua oli sentään informoitu hyvissä ajoin ja meno oli muutenkin (johtuiko edellisviikonlopun rymyämisestä) rauhallisempaa. Kaupat ja terassit tuli kierreltyä, ilmakin oli kohtalaisen selkeä - tosin edellisviikonlopun hellelukemiin ei aivan päästy. Eli Poutsi, lempinimeltään nyt "Aurinkokuningas" (sori Juhani), tuo toki lämpöä tänne useamminkin. Urheusmitali muuten Mikalle joka ensimmäisellä visiitillään selvisi rautatieonnettomuuden aiheuttamasta Nederlandse Spoorvagenin aikataulujen uudelleenjärjestelystä. Kolmen pysähdyksen taktiikka osoittautui voittamattomaksi. Tai no, ainakin maaliin päästiin.

Taas kului viikko vauhdilla kodin ja duunin väliä fillaroidessa. Meteorologi Leiniäisen raportissa seisoo että: "Välillä satoi vettä, välillä ei." Tuon kun muuttaa futuuriin niin se kattaakin sitten koko ensi vuoden säätiedotukset. Täällähän niitä seurataan ainoastaan lämpötilaennusteiden takia. Viikonlopuksi tulikin sitten taas vieraita. Suomeen pakolaiseksi lähtenyt Mikko tuli "tervehtimään" tyttöystäväänsä Saksaan ja poikkesi samalla meitä raukkoja morjestamassa tässä rajan tuntumassa. Viettivät yhden yön mokomat täälläkin. Ja Mikolle anteeksipyyntö - tarjoiluaukkoa ei olohuoneen seinässä vielä ollut. Eikä tullut. Onneksi jäi sekin aamuyön remontti-idea toteuttamatta.

En tiedä onko kellekään sellainen hollantilainen traditio kuin "Dominoday" tuttu? Ei minullekaan ollut. Kerrataanpa hieman. Joka vuosi (en tiedä kuinka kauan tätä hulluutta on jatkunut) useat sadat ihmiset ottavat vapaata kahdeksi kuukaudeksi ja menevät jonnekin isoon halliin rakentamaan dominoista sellaisia käsittämättömiä...no miksi niitä kutsutaan, domino-efekti-rakennelmia - kaikki tietävät kyllä. Kuulin siitä aikaisemmin että tänä vuonna siellä on yli 4 MILJOONAA dominopalikkaa jotka sitten kaatuvat jonossa nurin. Tässä vaiheessa jo hieman hymyilin että on niillä harrastukset. Eräänä iltana oli käynyt niin, että sinne sisälle oli päässyt lintu, joka oli vittuillakseen kaatanut niistä noin 20.000. Tämä lintu oli sitten ammuttu ettei päässyt aiheuttamaan enempää "tuhoa". Eläinsuojeluaktivistit työnsivät molemmin käsin herneitä sieraimiin ja päättivät kostoksi säveltää tälle linnulle laulun.

Ei tarvitse hävetä, minäkin nauroin tässä vaiheessa. Mutta tarina jatkuu...

Jokin/jotkin radioasemat (tästä biisistä suivaantuneena?) lupasivat sitten maksaa 3000€ henkilölle joka tekee saman kuin tämä lintu. Tästä seurasi se, että kyseistä urheiluhallia vartioitiin koirien kanssa yötä päivää kunnes dominotaide oli valmista.

Vieläkin naurattaa, mutta kun sitten näin televisiosta minkälaisia US-KO-MAT-TO-MI-A rakennelmia ja ideoita he kaikki olivat dominopaloista rakentaneet...olin aivan ällikällä lyöty. Taaskaan en voi sanoin kuvailla, mutta aivan käsittämättömän upeita ne olivat. Ja kesti monta tuntia. Eli vaikka kuinka nauroin niin en nauranut silloin enää. Hatunnosto.

Tarvitseepa lähteä taas tikkaa heittämään. Vielä en ole yhtään matsia hävinnyt - saa nähdä lähtisikö joulutauolle voittamattomana. Taitaa kyllä tänään ylpeys käydä lankeemuksen edellä.

"Oonhan mä ihan pirun hyvä heittämään, osuis vaan vielä johonkin."

Kaikille paljon terveisiä meiltä molemmilta. Kuukausi jouluun! :D

P.S. Jani ja Samu - Vai että euroja joululahjaksi? Olettepa ovelia...paitsi että nämä hollannin eurot ovat ihan saman arvoisia kuin ne suomalaisetkin. Jaa että harvinaisia? Niitähän on täällä ihan läjäpäin! Vaan ei hätää, olen onnistunut haalimaan muutamia suomalaisia euroja ja saattekin ne sitten joululahjaksi! Kyllä se Eno on sitten mainio heppu, eikös vain?