No news is good news

Eilen oli sellainen krapula että alta pois - sinänsä hupaisaa ettei olekaan neljään kuukauteen kyseistä olotilaa ollutkaan, ainakaan olemassaolevilla aisteilla haivaittavissa määrin (Annemiek on eri mieltä, mutta ainahan se on). Nojuu, könysin sängystä ylös neljän maissa. Olin toki yrittänyt aiemminkin muutamaan otteeseen mutta painovoima oli varmaan vuodenajasta johtuen keskittänyt kaiken vetovoimansa vuodettani kohti. Päänsärkykin oli aivan omaa luokkaansa - ei poistunut edes kaikilla yleisesti hyväksi havaituilla konsteilla.

Eli summa summarum : Hauskaa oli, mutta aamulla pelotti että ehkä ei kuolekaan.

Töissä olikin sitten huomattavasti hektisempi meininki. 11 minuuttia sai olla tekemättä mitään ajanjaksolla 8:00-8:11. Sitten alkoikin puhelin piristä eikä herennyt ennen puoli viittä jolloin sai suunnata kotia kohti. Annemiek olikin suuressa ihanuudessaan siivonnut koko kämpän. Voin kertoa että oli mahtava yllätys koska ei maanantaina duunin jälkeen juurikaan innostanut tarttua imuriin. On se vaan täydellinen tapaus. Vaikka kuinka harmittaisi (l. vituttaisi) kaikki kakki (l. paska) mitä täällä joutuu välillä sietämään niin kyllä Annemiek tekee siitä kaikesta sen arvoista. Näin se vain on.

Olo on juhlava. Kaiki pyykki on puhdasta ja kuivaa. Ulkona lämmintä 30 plus. Kämppä on puhdas ja likaisia astioita nolla. Kohta tehdään spagettia.